Oudoin näkemäni Family Guy -jakso

On kunnallisvaalien aika, varsinainen äänestyspäivä on huomenna, mutta kampanjointi käy edelleen kuumana, vaikka suurehko osa kansalaisista onkin jo äänestänyt ennakkoon. Perussuomalaiset päätti lähestyä kansaa mainosvideolla, ja hetken aikaa mietin, kuuluuko tällainen politiikka-asia tähän blogiin, mutta kyseessä on animaatio siinä missä neuvostoliittolaiset Muumit, eli tietenkin. En kuitenkaan aio harjoittaa mautonta huumoria tagaamalla tätä “natsien” alle, vaikka perussuomalaisissa huolestuttavia elementtejä onkin. Itseasiassa kaipaan kovastikin sitä viattomuuden aikaa, jolloin natseja oli lähinnä Korkeajännityksessä.

Perinteisesti perussuomalaisten teemana on ollut, maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta on paitsi suoranaista haittaa, myös kulunkeja. Tällä videolla asia on kuitenkin pienempi teema, eikä siitä oikein selviä, onko kyseessä epämääräinen punavuorelaisten (niiden, jotka eivät ole töissä Perussuomalaisten puoluetoimistolla) harraste vaiko ihan kirjaimellisesti kunnallinen monikulttuurityö.

Joka tapauksessa perusajatus on kuin huonommin kirjoitetusta Aku Ankka -tarinasta, tilipäivänä tilille pamahtaisi melkoinen rahasumma (jonka voi sitten käyttää maailman stereotyyppisimpiin kulutushyödykkeisiin), mutta voi surkeus, siitä pitää maksaa veroja ja laskuja. Oven takana könöttää kirjaimellinen lauma verenimijöitä(sic). (Tai sitten vain viimeinen tulija on verenimijä? Ovela veto, tästä myöhemmin)

Sähkölaitos ja vesilaitos ovat mukana joukossa! Symboloivatko ne asumiskuluja, jotka noususta maassamme on ollut paljon puhetta? Aikovatko persut kansallistaa energiantuotannon ja tarjota sähköä kaikille maksuttomana peruspalveluna? Tämä ei ainakaan sähköä säästämään houkuttelisi, mutta toisaalta ilmastonmuustosdenialistien mielestä ei tarvitsekaan ja ovathan vakavasti otettavat tahotkin väläytelleet, että fuusiovoima tekisi sähköstä niin halpaa, ettei sillä enää olisi merkitystä kenellekään. Iso osa puolueen vanhan polven kannattajia saattaa haikailla isojen valtionyrityksen aikaa ja mikäli yksi jos toinen valtionlaitos tekisi asioita itse eikä ostaisi, kotimaisuutta olisi helpompi vaatia.

Mutta ei! Myös verottaja on loisten joukossa! No, ainakin kunnallisverottaja, mutta tokkopa valtionverotkaan sen enempää ymmärrystä saavat, saati sitten kirkollisvero – mitä kunnon kansalainen myös maksaa, sillä eihän mikään ole niin epäilyttävää kuin suomalainen, joka ei kuulu kirkkoon, paitsi tietysti sellainen suomalainen, joka kuuluu kirkkoon ja vielä kehtaa uskoa Jumalaankin. Kirkon rahat menevät joka tapauksessa nykyään homojen hyysäämiseen ja sitäpaitsi joku punatukkainen pastori oli taas ottanut liian tosissaan jonkun galilealaisen partaradikaalin puheet (tässä näette jälleen hippien turmiollisen vaikutuksen).

“Is a man not entitled to the sweat of his brow? “No,” says the man in Washington, “it belongs to the poor.” Suomalaisen keskiluokan verotus on maailman korkein, itse asiassa niin karmean korkea, että verojen ja muiden maksujen jälkeen perheelle jäävät vain aivan välttämättömät menot, ja nekin joku katala hippi käy anastamassa omiin tarkoituksiinsa.

Varsinkin amerikkalaiset libertaarit ovat usein rinnastaneet verotuksen (jota valtion väkivaltamonopoli tietysti turvaa niinkuin viime kädessä kaikkea valtion toimintaa) siihen, että satunnaiset aseistautuneet rosvot (“thugs with gun”) saapuvat kotiisi ja vaativat rahaa. (En tiedä miksi toinen tunnettu slogan on “verotus on varkautta” eikä esim. “ryöstöä”. Eihän verotus tapahdu salaa yössä). Symboliikka on läsnä tässäkin. Onko Suomeen saatu eduskuntatasolla toimiva anarkokapitalistinen puolue, tai vähintään minarkistinen?

Väkivaltapelejä harrastava mieskansalainen suorittamassa asepalvelustaan.

Perheen jäsenet on onnistuttu piirtämään ja kuvaamaan perinteisen 50-lukulaisen ydinperhemallin mukaisesti siinä määrin stereotyyppisesti, ettei perussuomalaiseen vakiogarderoobiin kuuluvia TYTTÖ- ja POIKA-lippiksiä kaivata. Tähän nähden on hämmentävää, ettei Li Anderssonia ole onnistuttu kuvaamaan siinä määrin tunnistettavasti, ettei nimilappua kaivata. (No itseasiassa on, mutta lappu on kaikki tyynni. Ehkä persujen äänestäjät eivät seuraa politiikkaa eivätkä siksi tunnista vastavoimaksi asettuneen puolueen puheenjohtajaa?) (Huomasitteko, että lopussa Li varasti KAIKEN)

Hahmoissa on otettu vapauksia karisuomalaishenkisestä luokkakuvauksesta, päähenkilömme on selvästi valkokaulustyöläinen (tai sitten on vain otettu mallia Family Guyn Peter Griffinistä), verenimijähippi sen sijaan hipsterityyppiä – tai toisaalta korvarenkaat, parta ja erikoinen päähine kyllä tuovat mieleen myös sellaisen vanhan polven rokkiukot, joita persujenkin loistalla on näkynyt. Onneksi tyyppi kutsuu rahaa “fyffeksi” ja ilmoittaa ostavansa sillä viiniä, luultavasti halpaa algerialaista punkkua, turhan moni omakin äänestäjä nimittäin lienee hankkinut tulonsiirroilla keskiolutta.

Mainos onkin nokkelampi kuin äkkiseltään luullaan ja edustaa ns. soinimaista dadaa – kun symbolikkaa sotkee niin pitkälle. ettei kukaan tarkalleen tajua mitä ajoit takaa, voi kukin tulkita sen haluamallaan tavalla – tämä on erityisen tärkeää persuille, jotka lienevät saavuttaneet maksimaalisen kannatuslukemansa ja tällä hetkellä suurin huolenaihe on olemassa olevien rivien rakoileminen.

Hulttioelämäänsä rahaa vaativa epämääräinen hippi vetoo niihin työssäkäyviin, jotka ovat jo pitempään olettaneet maassa olevan pienen armeijan verran vannoutuneita sossutatuja, työtä vältteleviä loisia, jotka nostavat suunnattomia tukia ja juovat päivät pääksytysten alkoholijuomia terasseila (todellisuudessa monelle maistuu markkalager, koska elämää ei kestä selvinpäin, tämän lisäksi kellä perusturvaa työttömällä olisi maksaa ravintolan ja tarjoilijan osuus puolesta litrasta olutta kun sitä saa marketistakin?). Tämmöiset työttömät pitäisi tietysti panna TÖIHIN työttömyysturvansa vastineeksi, tämä nyt saattaa tuoda kahdet työmarkkinat, mutta tietenkään tämä ei koske häntä itseään, hänhän käy TÖISSÄ. Hallitus ja sen radio ovat avuliaasti mukana kertomassa, miten maassa on kymmeniä tuhansia työpaikkoja, jotka eivät täyty, tai ainakin ne kerkesivät olemaan auki ennen kuin täyttyivät.

Mutta entä kannattajat muuttotappiokunnissa, joista ulkomaalainen omistaja on juuri ajanut ainoan työnantajan alas ja asiaa puidaan vuokrakerrostalon edessä penkillä istuen, Nobelaneria siemaillen? Eikö ole vaarana, ettei tämä osasto tunnista itseään amerikkalaiseen talopeltoon rakennetun pientalon kauluspaitaisesta omistajasta – tai vähintäänkin talo kyllä on, mutta tilipäivästä ei ole enää tietoakaan ja talon arvo romahti em. syistä. Ei hätää, tehdään hahmosta tarpeeksi elitistinen helsinkiläinen punavihreä hipsteri, että työttömän sijaan se voikin edustaa epämääräistä “eliittiä”, joka lapioi mamuille ja omiin edustusjuhliinsa rahat, jotka kuuluisivat oman kansan hädänalaisille.

Johtopäätös: tekijöitä on turha moittia, kyllähän tämä on ihan suomalaisen mainosanimaation tuotantoarvojen mukaisissa linjoissa ja käsikirjoitus taas on linjassa Timo Soinin “plokissa” vuosikausia jatkuneen symboliikkasekoilun, non sequiturien ja satunnaisten tahojen syyttelyn kanssa. Raati odottaakin jännittyneenä, jatkuuko Paukkerien perheen tarina vielä kesäkuussa järjestettävän Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen, Soinihan on julkisesti jo ilmoittanut, ettei aio jatkaa puheenjohtajana.

Jonain päivänä opettelen kuvankäsittelyä ja vitseistäni tulee vielä kaksi keraa hauskempia.