Ihmisen poikaa etsimässä

katsoihmistaHeti ensi töikseni totean, että sinun, lukijani, tulisi investoida varojasi Vaskikirjojen juuri julkaisemaan Michael Moorcock -suomennokseen Katso ihmistä! (Behold the Man). Ensinnäkin tietysti siksi, että se on Michael Moorcock -suomennos, ja sellaisia sattuu noin yksi vuosikymmeneen. Toisekseen siksi, että on säädytöntä, että Vaskikirjojen kaltainen kustantamo joutuu rämpimään kannattavuusrajan alapuolella samaan aikaan kuin search-and-replace-menetelmin kirjoittavia tusinamaakareita myydään tolkuttomia määriä.

Puolueettomammin arvioiden Katso ihmistä! on edelleen lukemisen arvoinen teos, mutta on sanottava Moorcockin pystyneen parempaankin. Lisäksi, kuten muistamme, Moorcockin kirjoista suurin osa liittyy toisiinsa ja jatkumoon kuuluu tämäkin, jos vain hoksaa (tai kuten minä, myönnetään, lukee Wikipediasta) yhteyden, joten siinäkin mielessä mielenkiintoista luettavaa ja koska kyseessä on yhden idean ympärille kootusta novellista laajennettu romaani, on sen pituuskin kohtuullinen.

Karl Gloganer on mies, jonka elämässä ei ole suuntaa eikä tarkoitusta. Naissuhteetkin tuntuvat yksin toisensa jälkeen menevän penkin alle ja suhde seksuaalisuuteen ja uskontoon on ongelmallinen, eikä apua löydy Jungista eikä okkultimistakaan. Onneksi paikallisesta salaseurasta löytyy lievästi eksentrinen jäppinen, joka on kuin onkin keksinyt toimivan aikakoneen. Tästä seuraa kerrassaan oivallinen idea: laitteella voisi matkustaa menneisyyteen hieman vajaat pari tuhatta vuotta ja käydä omin silmin todistamassa Jeesuksen ihmetekoja ja ristiinnaulitsemista.

Arvasin tietysti likipitäen heti mihin kaikki päättyy. En spoilaa sitä teille, mutta arvannen ja pelkään, että genretietoiselle lukijalle riitti jo edellinen virkkeeni samaan lopputulokseen. Kausaliteetti on asia, joka pitää huomioida kaikissa Aku Ankkaa vakavammin otettavissa aikamatkailutarinoissa ja vaihtoehtoja tähän ei ole järin runsaasti, joten useimmat teokset voi viskoa muutaman selkeään lokeroon sen mukaan, mitä koulukuntaa ne edustavat. Oikeastaan aikamatkailu on teema, joka sotkee lähes minkä tahansa tarinan totaalisesti, mutta tässähän kyseessä 160 sivun lyhyt romaani, jonka koko teema rakentuu tämän ajatusleikin pohjalle.

Kristinuskoa Moorcock ei käsittele samanlaisella raivohullun moukarinheittäjän helläkätisyydellä kuin vaikkapa James Morrow, mutta saattaapa tämäkin tulkinta jotakuta loukata. Mikäli teemana olisi Jeesuksen sijaan Muhammed, käännöksestä olisi tässä maailmantilanteessa luultavasti noussut melkoinen kalabaliikki.