Tracon IV

DSC_5740Olen väsynyt. Olen nimittäin käynyt tapahtumassa.

Tarkemmin sanottuna olin jälleen värväytynyt työvoimaksi Traconiin. Tampereen Teknillisellä Yliopistolla järjestettiin jälleen kerran anime- ja roolipeliharrastajien (omalaatuinen naimakauppa, kieltämättä) yhteinen kokoontumisajo ja festivaali, eräs vuoden suurimmista, itse asiassa. Teekkarien pyhälle maalle ahtautui pienen maalaiskunnan verran kohtalaisen omituisen näköistä sakkia – tarkka lukema oli lopulta 3600 maksanutta kävijää ja jokunen sata conitealaista, ohjelmanjärjestäjää, työvoiman edustajaa ja erilaisen aiheeseen liittyvän tavaran myyjää päälle.

Conin järjestäminen vaatii tietysti runsaasti aivotyötä, suunnittelua, sopimista ja kontaktien luomista, mutta tämän voi sentään huolettaa jättää conitean ja ohjelmanvetäjien harteille. Työvoimalta sen sijaan vaadittiin kohtalaisen paljon raakaa fyysistä työtä niin edeltävänä perjantai-iltana kuin con-lauantain jälkeenkin. Lähes tulkoon kaikki irtain tavara, mukaan lukien isot huonekalut, käytössä olevien kolmen talon alueelta näet tuntui olevan täysin väärässä paikassa con-käyttöä ajatellen, ja tietenkin oppilaitoksen pyhä järjestys piti vielä palauttaa ennalleenkin.

Jos sanon anime- ja roolipelitapahtuma, eli liene tänä päivänä tarpeen mainita, että pääpaino on ensinmainitun puolella. Joitakin roolipelejä vedettiin, aiheesta oli paneeleja, Guy Windsor kävi paikalla esitelmöimässä (eurooppalaisen) miekkailun jalosta taidosta ja lautapelaajat olivat vallanneet useita huoneita. Siitä huolimatta väenpaljous oli enimmäkseen alaikäistä, jossakin määrin tyttövoittoista ja lähes poikkeuksetta cosplay-asuista. Yllättävän paljon paikalla näytti olevan myös kaikkein pienimpien lasten vanhempia, ottaen huomioon, että kolmen euron pääsymaksu oli heidänkin pulitettava.

Rottinkitaistelu oli ilmeisesti näyttävintä ohjelmaa, mitä roolipelaajilla oli tarjota.

Rottinkitaistelu oli ilmeisesti näyttävintä ohjelmaa, mitä roolipelaajilla oli tarjota.

Minulta ette saa kattavaa kuvaa tilaisuuden paneelitarjonnasta. Olin jälleen kerran päätynyt tapahtuman videokuvaajaksi – mikä on sikäli yllättävää, että olin ennen edellistä Traconia käyttänyt moista aparaattia viimeksi lukioaikoina, enkä senkään jälkeen ole saanut sellaista käsiini minkään conin ulkopuolella. Sen sijaan cosplay-ohjelman näin etsimen läpi luonnollisesti kokonaan, olihan minun vastuullani saattaa cosplay-kilpailu niidenkin onnettomien silmille, jotka eivät olleet saaneet lippuja kahteen täyteen buukattuun luentosaliin, joissa kilpailijat kävivät lihassa ja veressä pyörähtämässä – myöhemmin selvisi, että jopa sali, jossa reaaliaikainen videolähetys tarjoiltiin, oli tullut tupaten täyteen ja ihmisiä jäänyt ulkopuolelle. Äkkinäinen voisi sanoa, että homma alkaa lähteä käsistä. Ainakaan cosplay kilpailumuodossa ei ole enää asia, jota kiinnostunut voisi hetken mielijohteesta lähteä seuraamaan. Toisaalta, kuten mainittua, pukuilijoita oli joka tapauksessa joka puolella, joten liekö tuon niin väliksikään?

Final Fantasy Fightkin näyttää muodustuneen jokseenkin itseriittoiseksi ilmiöksi, melkin omaksi tapahtumakseen. Yliopiston pommisuojaan eristetty spektaakkeli kesti tuntikausia. Ilmeisesti jonkin conin pihalla kohtalaisen ex-tempore-ideana lähteneen ohjelmanumeron ideana on nimessä mainitun konsolipelisarjan taisteluiden ja improvisaationteatterin yhdistelmä, kaksi hahmoa “taistelee” mahdollisimman näyttävin ja dramaattisin elkein, summonoiden yleisöstä apuvoimia – yleensä kaikenlaisia fantasiaolentoja on runsaasti saatavilla. Yleisön huutoäänestyksellä sitten päätetään kumpi ansaitsee voiton – huutoäänestys kaikuvassa betonisalissa kuulosti kyllä jo terveydellisestikin haitalliselta. (kuten äskeisen kappaleen sävystä voinee päätellä, en ole ihan varma olenko ymmärtänyt kaikki nyansseja. Kävin pommisuojassa kuitenkin tarpeeksi kauan todistaakseni paitsi valaistuksen yllättävän ja täydellisen katoamisen, myös kaksi Sephirothia summonoimassa kolmannen yleisön joukosta)

Hivenen tämä tietenkin laittaa pohtimaan näiden tapahtumien tulevaisuutta. Jokaista Animeconia ja Traconia yhdistää aihepiirin lisäksi se seikka, että jokainen niistä on ollut isompi kuin edellisvuotinen tapahtuma. Pullataikinamainen kasvu ei tietenkään voi jatkua loputtomiin maassa, jossa on äärellinen määrä kirkuvia tyttölapsia, jotka haluavat pukeutua pojiksi, jotka ovat pukeutuneet tytöiksi (älkää kysykö miten monikerroksiseksi crossplay voi mennä). Kohtalaisen varma olen kuitenkin myös siitä, että huippua ei ole vielä saavutettu. Ongelma muodostuu hyvin yksinkertainen, fyysinen kysymys: mihin tämä kaikki väki mahtuu? TTY:ltä esimerkiksi oli käytössä jo kokonaiset kolme taloa, joiden välissä sitäpaitsi kuljettiin melko ahtaita putkia pitkin – niitä joissa jo legendaksi muodostuneen kehotuskyltin mukaan ei saa pysähtyä.

Isompia tiloja saa tietenkin rahalla, tosin sekään ei ole täysin triviaalia, esimerkiksi viime vuoden Finncon/Animeconissa hivenen kauhunsekaisin tuntein spekuloitiin, mitä tapahtuisi jos sattuisi satamaan ja koko Sorsapuistoon levittäytynyt väki haluaisi yhtä aikaa sisälle – ja käytössä oli sentään koko Tampere-talo.  Rahassa on myös se huono puoli, että sitä voidaan joutua hankkimaan myymällä pääsylippuja (Finncon ja sen myötä Animeconhan on perinteisesti ollut ilmainen) ja lipuista saatava rahahan on sellaista, että se pitää olla jostakin saatavilla etukäteen, ennen kuin sen saa pääsylipuista takaisin. Kaiken lisäksi kaikenlainen julkisen rahan kerjääminen on helpompaa, mikäli tapahtuma on kaikille avoin. Ylipäätäänkin talousasioita joudutaan joka tapauksessa pohtimaan runsaasti, ettei vain kävisi kuten eräälle metallimusiikin tapahtumalle tänä samaisena viikonloppuna…

Figuuri- ja muiden lautapelin pelaajat saivat siirrellä ukkeleitaan ja nappuloitaan ilman suurempaa tungosta. Toivottavasti sillekin puolelle kuitenkin muutamia uusia harrastajia löytyi tästäkin tapahtumasta.

Figuuri- ja muiden lautapelin pelaajat saivat siirrellä ukkeleita ja nappuloitaan ilman suurempaa tungosta. Toivottavasti sillekin puolelle kuitenkin muutamia uusia harrastajia löytyi tästäkin tapahtumasta.

Olennainen kysymys on toki sekin, miten kauan scifi- ja fantasiaharrastajat Finnconissa ja roolipelaajat Traconissa näkevät yhteiselon mielekkäästi. Karvaisten, kaljamahaisten kirja- ja pelinörttien tapahtumat ovat perinteisesti olleet paitsi usein maksuttomia, myös pienimuotoisia, vapaatunnelmaisia ja fyysiseltä ilmapiiriltään väljiä – jos useita satoja enimmäkseen aikuisia kokoontuu, tapahtuu paljon vähemmän negatiivisella tavalla käsittämättömiä asioita ja tarvitaan paljon vähemmän järjestyksenvalvontaa kuin jos väki on alaikäistä ja määrä nelinumeroinen. Helsingin Paasitornin Finnconissa 2006 tapahtui jotakin siihen asti käsittämätöntä – Finnconiin piti keskellä päivää jonottaa sisään (tämä taisi olla viimeinen kerta kuin mihinkään cosplay-näytökseen pääsi ilman lippuja).

Vielä 2000-luvun alussa animeharrastajat olivat parikymppisiä korkeakouluopiskelijoita, jotka tahtoivat katsoa japanilaista piirrettyä, jossa angstiset lapset taistelivat jättiläisroboteilla demonisia hirviöitä vastaan, jos vain koulunkäynniltään kerkesivät. Tämä kuulosti tietysti scifistien mielestä typerältä, mutta ei ihan niin typerältä kuin alkuperäinen Star Trek, joten animekerholaiset otettiin epämääräisiin hörhötapahtumiin mukaan jo ihan synergiaedun nimissä. Nyt kun pääpainona tuntuvat olevan värikkäästi pukeutuneet teinitytöt, joiden mielestä ihkuin ikinä on poika, joka halii teddykarhua lavalla (vaihtoehtoisesti: pojat pussaavat), tätä sopii miettiä uudelleen.

Karnevaalitunnelmaa ja iloista väriähän pukuilijat tuovat ja ovat sitäpaitsi enimmäkseen hyvätapaista ja asiallisesti käyttäytyvää väkiä, aiheuttaen järjestyshäiriöitä lähinnä innostumalla liikaa väärässä paikassa väärällä tavalla. Tuskin koskaan on nähty mustiin pukeutuneita spefihenkilöitä tanssimassa Carameldansenia pienen kannettavan magnetofoonin ympärillä. En osaa sanoa onko se sen arvoista, että he myös vievät kaikki tilat, mahdollisesti kaikki pääsyliput ja kaiken huomion tapahtumapaikan lehdistössä – huomaahan sen kun itsekin liikkuu tapahtumissa videokameran kanssa – roolipelaajien erilaisia miekkailuesityksiä lukuunottamatta nimenomaan cosplay ja muu animehenkinen hassuttelu on se audiovisuaalisesti ajatellen näyttävä puoli.

Scificonit ovat yleensä olleet “by fandom, for fandom”, animeconit enemmän vapaaehtoista nuorisotyötä. Siinä mielessä Traconissa työvoiman riehuminen on mielekästä, sillä ohjelmassa harvoin on mitään, jonka menettäminen on tuntuu loputtoman ikävältä – ja onhan kuvaustehtävissä päässyt näkemään yhtä sun toista hupaisaakin, jonka todistaminen ilman henkilökuntakorttia olisi mainituista tungossyistä mahdotonta.

En ole täysin vakuuttunut tämän päähineen käytännöllisyydestä.

En ole täysin vakuuttunut tämän päähineen käytännöllisyydestä.

Ennen päättäjäisiä – en ole ennen nähnyt, että sali olisi täynnä minkään conin päättäjäisissä – kamerassa ei vielä filmi pyörinyt, mutta kuva johdettiin joka tapauksessa screenille, joten huvitin yleisöä pyörittelemällä kuvaa ympäri penkkiriviä. Uskoisin, että useimmissa tapahtumissa ei olisi mahdollista, että ihmispäiden seasta nousee keskelle etsintä kaksi parikymmentäsenttistä nukkea, jotka välittömästi ryhtyvät tappelemaan, kunnes takaa nousee pakollinen “free hugs”-kyltti ja instant-nukketeatterin hahmot tekevät sovinnon.

Ihan mukava kokemushan tämä oli, jos yleisö olikin enimmäkseen vähän eri sukupolvea, tapaahan näillä retkillä sentään muita henkilökunnan edustajia. Sitäpaitsi, jos voi osaltaan vaikuttaa siihen, että nuoriso lukee sarjakuvia, pukeutuu hassusti ja pelaa pleikkarilla japanilaisia pelejä – sen sijaan, että sotkeutuisi esimerkiksi urheiluun, juopotteluun, uskonnollisiin herätysliikkeisiin tai mihinkään Electronic Artsin vuosittaiseen rosteripäivitykseen – kutsuun on vastattava.

Paneelien ja muun vakavan ohjelman ystävänä ja satunnaisena animenkatsojana (mangaa en erillisenä genrenä suostu edes tunnustamaan, luen kyllä sarjakuvia sujuvasti molempiin suuntiin) toivoisi kuitenkin, että myös animeväki sankoin joukon tulisi seuraamaan niitä ja ennen kaikkea muodostaisi oman, asiantuntevan paneeliperinteensä. Con ei mielestäni koostu pelkästään cosplay-kisasta, cosplay-konsolitaistelusta, cosplay-napakympistä, cosplay-vihkiäisistä, cosplay-polttopallosta ja yleisestä cosplay-osastosta. (villi huhu kertoo, että parin noin 14-vuotiaan pojan meno jossakin syrjemmällä alkoi lähennellä jo cosplay-hääyötä)

Manga- ja animebasaari ilmeisesti teki hyvää tiliä, kuten aina, spefikirjallisuuden myynti oli heikompaa. Itse jouduin jo puoliväkisin neuvottelemaan itseni kanssa, etten vain sortuisi ostamaan muovista Yotsuba-figuuria. Onneksi onneksi joku sentään osti viimeisen kappaleen juuri kun pohdin asiaa. Jos kyseessä olisi ollut pakkauksen takakannessa esitelty vesipistoolin kanssa poseeraava malli, koriste-esineen menetys olisi voinut oikeasti harmittaa…

Hirviöprinsessa Prinsessa voitti Jonsered-sarjan.

Hirviöprinsessa Prinsessa voitti Jonsered-sarjan.

Ohimennen mainittavaa:

  • Pyydän anteeksi kaikilta onnettomilta kävijöiltä, jotka olettivat, että vihreästä paidastani johtuen tietäisin jostain jotain.
  • Suomicosplay kunniaan! Nuuskamuikkusen ohella yleisössä nähtiin Kyösti Pöysti.
  • Pyramid Head ja Alien eivät ole kovin vaikuttavia hirviöitä, jos molempia näkökyvyn puutteellisuuden vuoksi joudutaan taluttamaan eteenpäin.
  • Kyllä, asenarikkaan tuotiin ihan oikea moottorisaha. Laippa oli tosin vaihdettu huomattavasti aitoa sarjakuvallisemman näköiseen versioon.
  • En muistanut ennen loppusaunalle pääsyä, että ihminen voi oikeasti lähes tulkoon sammua puolesta litrasta keskiolutta, kunhan väsymystä on tarpeeksi. Saunaan en sitten päätynyt lopulta lainkaan.
  • Staff-huoneessa ei ollut kauheaa kaaosta, kun kaikki tavarat olivat toisaalla.
  • Staff-huoneessa oli pizzaa!
  • Miten kukaan selviää kokonaisen con-päivän umpikengissä? Jos johonkin hankintaani olen tyytyväinen, nuo Eccon sandaalit ovat sellainen.

Kuvat Jani Heikkisen ja (studiokangasta vasten otetut) Miika Ojamon, itse en heilunut minkään sortin still-kameran kanssa. Runsaasti lisää kuvamateriaalia löytyy tästä Aniki-foorumin ketjusta. Ylimmässä kuvassa keskellä oleva raitapaitainen hahmo on tietysti Ness Earthboundista, ei suinkaan Super Smash Bros Brawlista. Joudun passivisaggressiivisen nerdragen valtaan! Nämä ihmiset tuntevat hahmot aivan Vääristä Yhteyksistä! Ennen kaikkea puolet hahmoista ei ole peräisin jommasta kummasta Kingdom Heartsista!

(edit 20.07.2010: yksi kuva vaihdettu yleisön pyynnöstä)