Polkupyöräilyä Kuussa

Mieleeni juolahti kysymys, jota en muista juurikaan käsitellyn scifissäkään: millaista olisi ajaa polkupyörällä Kuun pinnalla? Kysehän ei ole edes kovin far-out-skenaariosta, Kuuhun on lähetetty jopa autoksi laskettavia vempleita ja jos vain keksimme halvempia tapoja paeta oman planeettamme painovoimakaivosta, matkat satelliittimme saattavat viimein tulla jopa rikkaimpien turistien ulottuville.

Kuussa on tietysti pienempi painovoima, sen tietävät kaikki astronauttien pomppimista televisiosta tai videotallenteelta seuranneet. Kuussa ei ole myöskään ilmaa, kun kerran näillä miehillä oli sellaiset kultakalamaljat päässään, mutta suunnattomasti vaikutusta tällä ei ole ihmisen liikkumiseen jalan, koskapa jalkojen nopeus tulee varsin pian vastaan.

Polkupyörä onkin aivan toinen juttu, sen nopeutta rajoittaa ennen kaikkea ilmanvastus, vaikka tietysti kaikissa liikkuvissa osissa on kitkaa, toisissa enemmän kuin toisissa. Minä pystyn tasamaalla saavuttamaan 40 km/h nopeuden (tosin en ole hyvällä maantie- tai ratapyörällä koskaan kokeillut). Ammattilaiset pääsevät yli kuuttakymmentä ns. pystypyörällä (siis sellaisella vehkeellä, joka tavan lukijalle tulee mieleen kun polkupyörästä puhutaan). Täysin katetulla nojapyörällä puolestaan on ylläpidetty yli 130 km/h nopeutta 200 metrin ajan.

Mutta entäpä Kuussa? Jonkinlaista osviittaa antanee Fred Rompelbergin ennätysajo Bonnevillen aavikolla kiihdytysauton perässä. Auton luomassa ilmataskussa lähes olemattomalla ilmanvastuksella hän saavutti lähes 270 km/h nopeuden. Hieman ironisena yksityiskohtana Rompelbergin pyörä ajoasentoa myöten näyttää melko tavanomaiselta, jos kohta siinä nyt oli mm. moottoripyörän renkaat. Kuussa tietysti pitäisi käyttää avaruuspukua, joka sinällään varmaan haittaa jalkojen liikettä, mutta olettaisiin niidenkin kehittyvän kunhan avaruusmatkailua pääsee vauhtiin.

Nyt siis voimme kuvitella uljaan velosipedistin syöksymässä kolmattasataa kilometriä tunnissa kohti ramppia, josta pomppaa sitten kuudesosa-G:n painovoimaa vastaan. Joku insinöörihenkisempi voinee kenties laskea optimaalisella rampin koolla saavutetun loikan pituuden?

NASAn käyttämillä kuuautoilla pystyi ajamaan vaatimattomasti 8 km/h.

Dinosaurusten käytöstä fiktiossa

Esscheroceratops, eräs erikoisimmista dinosauruksista. Valitettavasti sen epäeuklidista elintavoista tiedetään valitettavan vähän.

Escheroceratops, eräs erikoisimmista dinosauruksista. Sen epäeuklidista elintavoista tiedetään valitettavan vähän.

Edellisessä Spektren tapaamisessa aiheena olivat dinosaurukset. Dinosaurukset ovat tunnetusti loistava lisä tarinaan kuin tarinaan – oletteko joskus tavanneet jonkun joka ei pitäisi dinosauruksista – mutta niitä nähdään fiktiossa turhan harvoin. Eräs ongelma on tietenkin se, miten kummassa edes jonkinlaista realismia ja “tähän maailmaan sijoittumista” hakevassa tarinassa voidaan ottaa dinosauruksia mukaan.

Sopivia keinoja eli juonilaitteita on rajallinen määrä.

Tarina sijoittuu dinosaurusten aikaan. Piste. Menneisyydessä tunnetusti esiintyi dinosauruksia. Tässä lähestymistavassa on tosin joitakin pieniä ongelmia, kuten se, että dinosaurusten tiedetään enimmäkseen olleen kohtalaisen pöljiä eläimiä, toki poikkeuksiakin on, mutta mikäli aikoo kovinkaan monimutkaisia juonikuvioita (tai laseraiseita) aikoo kehitellä, eksytään varsin pian faabelin puolelle.

Toisaalta dinosauruksista kehittyneitä humanoidinkaltaisia olentoja on käsitelty turhan vähän (ja ne voivat keksiä keinon selvitä nykypäiviin astiin, kuten siinä suomeksikin julkaistussa Dr. Who-kirjassa tapahtui). Jos ei kuitenkaan ole tekemässä lapsille suunnattua tarinaa, saa vastaavasti olla varsin hyvä kirjoittaja saadakseen täysin vieraaseen lajiin perustuvan outouden mukaan. Baxter onnistui tässä mammuttien kohdallakin vain puolittain.

Laserasetta kantava humanoididinosaurus stegoratsunsa selässä on toisaalta jotakin, joka antaa anteeksi vähän heikommankin ihmis- tarkoitan humanoidikuvauksen.

Ihmiset ja dinosaurukset elivät samaan aikaan – näkemys, jolla on kannattajia lähinnä yhdysvaltalaisisa fundamentalistipiireissä. Toimii mainiosti Hanna-Barberalla, mutta tuskin sen vakavammassa ilmaisussa.

Ihmiset menevät aikakoneella dinosaurusten aikaan, astuvat aikakoneesta tultuaan perhosen päälle ja takaisin palattuaan huomaavat, ettei ihmiskuntaa koskaan kehittynytkään vaan mangustit (tai pahimmillaan langustit) ovat vallanneet tietoisen lajin paikan. Välttäkää aikamatkailutarinoita, hrgggh.

Jossain päin maapalloa dinosauruksia asuu edelleen. Tämä oli kyllä valitettavasti uskottavampaa silloin, kun valkoisia läikkiä vielä oli kartalla.

Uusin teknologia mahdollistaa dinosaurusten kloonaamisen (ja hyödyntämisen esimerkiksi alan teemapuistojen yhteydessä). Nokkelaa ja vain vähäisessä määrin modernin tekniikan mahdollisuuksia fiktion voimin venyttävää, mutta saattaa tällä hetkellä tuntua hivenen käytetyltä aiheelta. Emme kuitenkaan paheksu, jos tällä tavoin tehdään tarina, jossa syödään ihmisiä – tiedättehän, paleontologit tapaavat laskea T-Rexin päivittäin tarvitseman ravinnon määrän “lakimiehinä”.

Ilmeisesti jopa kohtalaisen mainiossa Cadillaceja ja Dinosauruksia -sarjakuvassa oli keksitty tällainen selitys sille, minkä takia yllättävän katastrofin jälkeisessä maailmassa ihmiskunta mönkiessään ulos piiloistaan kohtaa maailman, joka on täynnä dinosauruksia. No, onneksi ne dinosaurukset ainakin söivät runsaasti ihmisiä. Lukuunottamatta tietenkin onnetonta spinoffia, lasten piirrossarjaa, jossa dinosaurus ilmeisestikaan ei syö ketään. Luokatonta.

Tässä tarinassa nyt sattuu olemaan dinosauruksia. Dinosaurukset ovat cooleja. Perkele.

Suosittelemme viimeisintä. Hal Duncan lienee samaa mieltä.

So it begins…

…and there most likely is a hole in my mind.

Olen pitänyt vuosia verkkopäiväkirjaa, nyt sen sijaan ajattelin ryhtyä blogaamaan. Tällä kertaa en vaivaa teitä yksityiskohdilla säälittävästä elämästäni, sen sijaan halukkaat saavat tutustua kirjoitelmiini kaikenlaisista yleisimmistä aiheista. Luultavimmin seuraa ainakin runsaasti ajatelmia paperille painetusta kulttuurista.

Kaikensorttinen linkkaaminen kannattaa ehdottomasti suorittaa osoitteella http://iki.fi/ech/fjd/.