Finncon 2009

Prologi

Osallistuin jälleen kerran Finncon-tapahtumaan, scifin, fantasian ja ties minkä harrastajien (tätä nykyä) vuosittaiseen kokoontumiseen, kuten olen tehnyt vuodesta 2001 asti joka vuosi, lukuunottamatta vuosia 2002 ja 2005, jolloin Finncon unohdettiin järjestää. Viime aikoina minulla on ollut paha tapa ilmoittautua vapaaehtoistyövoimaksi, joten tällä kertaa tehtäviini kuului Conzinen toimittaminen ja yleisenä nakkikoneena toimiminen (mikä käytännössä tarkoitti lähinnä roudaushommia ennen ja jälkeen – saleihin oli tuotu mm. tuhansia tuoleja ja kymmeniä pöytiä – ja hetken aikaa tapahtunutta oheistuotteiden myyntiä).

Samassa yhteydessä järjestettiin jälleen kerran (Suomen) Animecon (pöljä ja geneerinen nimi, vai mitä?). “Yhteydessä” tarkoittaa sitä, että mangustit muodostivat ainakin 2/3 kävijöistä ja olivat cosplay-pukuloistossaan hyvin näkyviä.

Ohessa reaaliaikaista kommentointiani tapahtuman ajalta:

Stardate 2009-07-09 2100

Urhea toimittajamme matkalla Finnconiin kauas pääkaupunkiin, tosin vielä tänään ei päästä kuin Toijalaan asti. Huomenna tarkoitus suorittaa rendez-vouz Vaskikirjojen kirjavankkurin kanssa. Laukussa vaatteita, Stephen Baxterin Space ja lainattu Thinkpad, X-sarjaa tietenkin, sulava ja elegantti vanhus. Nämä koneet tehtiin käyttöä varten.

Pitäisi olla 2000-luku! Langaton internet! Voiko todellakin olla, että Saunalahden mokkula ei toimi keskellä Tamperetta! Sinällään oli tosin hauska huomata, että mokkula sinällään toimi Ubuntussa vallan heittämällä. Muutamia kysymyksiä tosin ilmenee, kuten m iten kummassa usb-portista tököttävää laitetta oikein olisi tarkoitus käyttää, jottei se katkeaisi laukussa. Ei sitä aina viitsisi poiskaan repiä. Ensimmäisenä mieleen tulleena ratkaisuna olen laittanut siihen pienen jatkojohdon ja vetänyt itse modeemin jeesusteipillä koneen kanteen.

Coniin on tulossa suuri suosikkini Alastair Reynolds. Parasta yrittää välttää fanipoikamaista käytöstä! Onnistuin peräti lukemaan miehen kaikki suomennetut Ilmestysten Avaruus-romaanit, lukuunottamatta tätä juuri julkaistua novellikokoelmaa Prefekti. Ilkeämmät kielet voisivat sanoa, että tässä olisi Reynoldsia riittävästi pitemmäksikin aikaa. Myönnetään, kyseessä on kirjailija, jonka teokset eivät menetä käytännössä mitään suomennettaessa.

Huvitin itseäni huomattavasti havainnolla: hypersikojen täytyy tietysti näyttää jotakuinkin Wagnerilta!

2009-07-10  1100

Kirjavankkuri kiitää moottoritiellä lakisääteistä 120 tuntikilometrin nopeutta. On hieman ahdasta, mikä johtuu lähinnä siitä, että auto on täynnä kirjoja, joissa on Hitler kannessa (seassa saattaa olla muitakin, toim. huom.). Ostakaa nyt ihmeessä ne kotiinne, ettei Erkan tarvitse viedä niitä vielä takaisinkin!

Lueskelen vanhoja conzineja. Eiköhän tällä pohjalla saada jotain koherenttia aikaan.

1330

Olen saapunut paikalle, saanut vänkärilätkän ja hyvin hankkijahenkisen t-paidan. Olen löytänyt jopa conzinen toimituksen. On kova nälkä. Kollega paljastaa astuneensa Alastair Reynoldsin varpaille. Kirjaimellisesti.

1530

Olen tutustunut alueeseen ja joutunut fyysiseen työhön. Yleisö on valunut sisään ja conhyörinä alkanut. Yleisössä ei merkittäviä muutoksia viime vuoteen, animehahmoista tosin ei osaa pitää kirjaa. Useita jokereita, tietenkin, kuulemma kaksi rorschachia. Todella sotaa nähneen näköinen Perdido Street Station löytyi kirpparilta likimain ilmaiseksi.

1900

Päivittämisessä tuli tauko. Oli aivan oikeita kiireitä, Conzineen piti tehdä juttukin. Siinä ei sinällään mennyt kovasti aikaa, mutta sitä varten piti seurata kahtakin esitystä, joista sitten tein muistiinpanoja. Toisesta sain peräti aikaiseksi lyhyen tekstinpätkän, jonka sanomana olisi opettaa animeteineille, että eurosarjakuvassakin on tapahtunut hyvin hyvin outoja asioita.

Olettaen siis, että animeteinit lukevat conzinea.

Joka tapauksessa Sarjakuvan hullu vuosi 1974 oli varsin lupsakka tapioranta-ahomainen, osin myös vesasisättömäinen katsaus Bob Moranen ja Teräsnyrkin maailmaan. Jättiläisrapuja, hypnoottisia robottihyönteisiä, kaapuäijiä! Aivan hulluja tiedemiehiä ja suoseuden valtiaaksi pyrkiviä kuoleman sammakoita! Aikakoneena toimiva karuselli, aivopesukone (kolmen hengen perhemalli) ja räjähdysainetta sisältäviä tiiliskiviä ampuva tykki!

Minun pitää selvästi hankkia käsiini näitä teoksia. Teräsnyrkkikirjasten (samaa kokoa kuin King Kong) saatavuus on melko hyvä.

Spekulatiivinen seksuaalisuus oli aiheeltaan mielenkiintoinen paneeli, olihan osallistujina seksologi, transsukupuolinen henkilö ja Jenny Kangasvuo. Puhetta johtaneen Vesa Lehtisen artikulaatio tosin jätti toivomisen varaa ja useita kiusallisia tilanteita. Kiusallinen oli myös vähintäänkin henkiseltä iältään 15-vuotias nuorukainen, joka halusi kysyä kaikilta esiintyjiltä, ovatko nämä mahdollisesti biseksuaaleja ja pitävätkö he, jos heitä piiskataan.

Keskustelu käsitteli kyllä mielenkiintoisesti seksuaalisuutta, ehkei kuitenkaan tarpeeksi spekulatiiviseksi. Ehkäpä siksi, että keskustelijat muistelivat kovasti hieman vanhempaa scifikirjallisuutta (ja Star Trekiä), joiden visiot seksuaalisuuden kehityksestä ovat joko lievästi hömelöitä – tai sitten on haluttu kuvata nykyaikaista seksuaalisuutta jonkinlaisen allegorian kautta miettimättä mitä nurkan takana luultavasti lymyävä transhumanismi (kehityksenä, ei aatteena) saisi sille aikaan.

2300

Scifieläjät ovat yllättäen päätyneet baariin. Konekin on jäänyt Kaapelitehtaalle.

2009-07-10 1100

Nukuttu melkein riittävät yöunet. Majapaikkaan pääsemisessä ongelmia. Alkoholilla epäillään olevan vaikutusta asiaan. Isännällä lienee huono olo. Vänkärihuoneesta cola loppunut. Harkitsen kokeilevani kahvinjuontia.

1830

Saderintama on kuulemma kiertänyt conin. Loistavaa, joskin vähän vaarallista tällainen elämä. Mitä tehdään sinä vuonna kun oikeasti sataa? Animenuoriso pakkautuu sisään kuin norsulauma.

Cosplaykisan on ilmeisesti voittanut Yotsubasta tuttu pahvirobotti. Arvostan kun minäkin tunnen hahmon! Ilmeisesti myös sympaattinen esitys. Kuulemani tiedon mukaan myös Laura Vanamo on esiintynyt. Animejumputusta kuulee muutenkin niin paljon, että melkein voi kuvitella olevansa Assemblyillä.

Strike Witches-paneelin osanotto oli suurta, ainakin jonoista päätellen. Olisi hienoa, jos paikalle olisi raahattu Ilmari Juutilaisen lapsenlapsi kertomaan, mitä mieltä on vaarinsa uudesta inkarnaatiosta housuttomana animetyttösenä.

Kummisetä tuhosi jälleen turhia tuotteita hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Melko korkeita huutoja, sekä esineitä omistaa että tuhota tahtovilta. VHS-kasetteja, huonoja kirjoja, kuvavinyylejä, lasiesineitä. Lava oli täynnä pirstaleita ja tuhovälineitä kirveestä poraan. Varsinainen hittituote oli tietysti kirjailija George R.R. Martinin lahjoittama hattu, juuri sama, jonka voi nähdä herran nettisivulla ja useiden kirjojen kansiliepeissä Martinin päässä. Kotsa vaihtoi omistajaa satasella, huomattava vetona tosin joku tarjosi 80€ sen pirstomisesta.

Hulluuspaneeli oli definitiinen, muttei tarpeeksi hullu.

2009-07-12 1305

Iltabileet olivat sopivasti samassa rakennuksessa. Näin runsaasti hauskoja ihmisiä, joista osaa en ole nähnyt pitkään aikaan. Olutta en juonut käytännössä lainkaan – olen köyhä ja tänäänkin olisi tarkoitus olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Baarissa oli mukavasti tilaa, kun myös scifilounge sen ulkopuolella oli anniskelualuetta. Varsin hyvät puitteet Kaapelitehtaalla kaikin puolin.

Robottitanssikilpailun näin. Se oli yleisilmeeltään rivo eikä robottimainen.

On aamu, turnauskestävyyttä koetellaan. Juon säännöllisesti kahvia. Conzinen kolmosnumero on tulossa ulos. Jotain ohjelmaa pitäisi ehkä katsastaa.

1630

En ole nähnyt lainkaan ohjelmaa tänään. En ole syönyt käytännössä mitään. Sen sijaan olen myynyt naisten alushousut. Miehelle.

Hyvä on, myin myös jonkunmoisen joukon t-paitoja, sekä miehille, että naisille.

1800

Con on ohi! Yleisö on ulkona! Nyt roudataan, sitten dead dog, sitten nukkumaan, sitten Tampereelle, sitten loppuanalyysi. Pasila vaikenee.

Epilogi

Nyt ollaan jo nukuttu yö ihan omassa sängyssäkin. On aika ihmetellä, mitä tuli koettua:

Animeihmiset eivät enää ole vastustamaton luonnonvoima, niin luulen. En ole ihan varma, mistä tämä tunne tulee (tai onko tää oikeasti se tunne), mutta tekijöitä on monia: Kaapelitehdas oli näin isolle populaatiolle toimiva paikka, mm. siksi, että siinä on runsaasti ovia, joista voi mennä ulos ja sisään kiertäen suunnattomat yleisömassat. Animepuolella nähtiin ilmeisesti täysjärkistä ohjelmaa ja niihin jopa jonottiin, siis paneeleihin, ei pelkästään cosplay-kilpailuun. Järjettömimmät pusupiirit, simuloidun raiskauksen ringit ja rape me -kyltit olivat vähentyneet.

Itsestäni en edes tiedä, osaanko enää lähteä tapahtumaan, jossa en saa minkäänlaista lätkää rintaani, joudun poistumaan kun paikat suljetaan enkä pääse edes takahuoneeseen. Sarjakuvafestivaaleillekin (ja jopa Ropeconiin) houkuttelivat työvoimaksi. Pelottavaa.

Koska Finnconia mahdotonta kuvailla, se on nähtävä, ohjaan teidän Mikko Lammin pieneen kuvagalleriaan, jonka läpikäymällä saa hyvän yleiskuvan tapahtuman eri puolista. Animeunionilta löytyy runsaasti kuvia lähinnä erilaisista cosplay-asuista ja foorumilla on kokonainen kävijöiden kuvamateriaalia. Vähän ikävästi amatöörit saivat kuvata lähinnä pihalla, jotteivät tuki kaikkia käytäviä. Edit: Relevanttia liikkuvaakin kuvaa.

Itse opin sen, että lyhyenkin (ja eritoten lyhyen) tekstin kirjoittamiseen menee turkasen paljon aikaa, jopa X-sarjan Thinkpad on liian suuri raahattavaksi mukana (se ei toimituksesta sitten liikkunutkaan) ja tästä merkinnästäkään ei tullut täysin koherenttia kokonaisuutta. Hauska koe silti. Mitähän hassua sitä Jyväskylässä tekisi?

Tracon IV

DSC_5740Olen väsynyt. Olen nimittäin käynyt tapahtumassa.

Tarkemmin sanottuna olin jälleen värväytynyt työvoimaksi Traconiin. Tampereen Teknillisellä Yliopistolla järjestettiin jälleen kerran anime- ja roolipeliharrastajien (omalaatuinen naimakauppa, kieltämättä) yhteinen kokoontumisajo ja festivaali, eräs vuoden suurimmista, itse asiassa. Teekkarien pyhälle maalle ahtautui pienen maalaiskunnan verran kohtalaisen omituisen näköistä sakkia – tarkka lukema oli lopulta 3600 maksanutta kävijää ja jokunen sata conitealaista, ohjelmanjärjestäjää, työvoiman edustajaa ja erilaisen aiheeseen liittyvän tavaran myyjää päälle.

Conin järjestäminen vaatii tietysti runsaasti aivotyötä, suunnittelua, sopimista ja kontaktien luomista, mutta tämän voi sentään huolettaa jättää conitean ja ohjelmanvetäjien harteille. Työvoimalta sen sijaan vaadittiin kohtalaisen paljon raakaa fyysistä työtä niin edeltävänä perjantai-iltana kuin con-lauantain jälkeenkin. Lähes tulkoon kaikki irtain tavara, mukaan lukien isot huonekalut, käytössä olevien kolmen talon alueelta näet tuntui olevan täysin väärässä paikassa con-käyttöä ajatellen, ja tietenkin oppilaitoksen pyhä järjestys piti vielä palauttaa ennalleenkin.

Jos sanon anime- ja roolipelitapahtuma, eli liene tänä päivänä tarpeen mainita, että pääpaino on ensinmainitun puolella. Joitakin roolipelejä vedettiin, aiheesta oli paneeleja, Guy Windsor kävi paikalla esitelmöimässä (eurooppalaisen) miekkailun jalosta taidosta ja lautapelaajat olivat vallanneet useita huoneita. Siitä huolimatta väenpaljous oli enimmäkseen alaikäistä, jossakin määrin tyttövoittoista ja lähes poikkeuksetta cosplay-asuista. Yllättävän paljon paikalla näytti olevan myös kaikkein pienimpien lasten vanhempia, ottaen huomioon, että kolmen euron pääsymaksu oli heidänkin pulitettava.

Rottinkitaistelu oli ilmeisesti näyttävintä ohjelmaa, mitä roolipelaajilla oli tarjota.

Rottinkitaistelu oli ilmeisesti näyttävintä ohjelmaa, mitä roolipelaajilla oli tarjota.

Minulta ette saa kattavaa kuvaa tilaisuuden paneelitarjonnasta. Olin jälleen kerran päätynyt tapahtuman videokuvaajaksi – mikä on sikäli yllättävää, että olin ennen edellistä Traconia käyttänyt moista aparaattia viimeksi lukioaikoina, enkä senkään jälkeen ole saanut sellaista käsiini minkään conin ulkopuolella. Sen sijaan cosplay-ohjelman näin etsimen läpi luonnollisesti kokonaan, olihan minun vastuullani saattaa cosplay-kilpailu niidenkin onnettomien silmille, jotka eivät olleet saaneet lippuja kahteen täyteen buukattuun luentosaliin, joissa kilpailijat kävivät lihassa ja veressä pyörähtämässä – myöhemmin selvisi, että jopa sali, jossa reaaliaikainen videolähetys tarjoiltiin, oli tullut tupaten täyteen ja ihmisiä jäänyt ulkopuolelle. Äkkinäinen voisi sanoa, että homma alkaa lähteä käsistä. Ainakaan cosplay kilpailumuodossa ei ole enää asia, jota kiinnostunut voisi hetken mielijohteesta lähteä seuraamaan. Toisaalta, kuten mainittua, pukuilijoita oli joka tapauksessa joka puolella, joten liekö tuon niin väliksikään?

Final Fantasy Fightkin näyttää muodustuneen jokseenkin itseriittoiseksi ilmiöksi, melkin omaksi tapahtumakseen. Yliopiston pommisuojaan eristetty spektaakkeli kesti tuntikausia. Ilmeisesti jonkin conin pihalla kohtalaisen ex-tempore-ideana lähteneen ohjelmanumeron ideana on nimessä mainitun konsolipelisarjan taisteluiden ja improvisaationteatterin yhdistelmä, kaksi hahmoa “taistelee” mahdollisimman näyttävin ja dramaattisin elkein, summonoiden yleisöstä apuvoimia – yleensä kaikenlaisia fantasiaolentoja on runsaasti saatavilla. Yleisön huutoäänestyksellä sitten päätetään kumpi ansaitsee voiton – huutoäänestys kaikuvassa betonisalissa kuulosti kyllä jo terveydellisestikin haitalliselta. (kuten äskeisen kappaleen sävystä voinee päätellä, en ole ihan varma olenko ymmärtänyt kaikki nyansseja. Kävin pommisuojassa kuitenkin tarpeeksi kauan todistaakseni paitsi valaistuksen yllättävän ja täydellisen katoamisen, myös kaksi Sephirothia summonoimassa kolmannen yleisön joukosta)

Hivenen tämä tietenkin laittaa pohtimaan näiden tapahtumien tulevaisuutta. Jokaista Animeconia ja Traconia yhdistää aihepiirin lisäksi se seikka, että jokainen niistä on ollut isompi kuin edellisvuotinen tapahtuma. Pullataikinamainen kasvu ei tietenkään voi jatkua loputtomiin maassa, jossa on äärellinen määrä kirkuvia tyttölapsia, jotka haluavat pukeutua pojiksi, jotka ovat pukeutuneet tytöiksi (älkää kysykö miten monikerroksiseksi crossplay voi mennä). Kohtalaisen varma olen kuitenkin myös siitä, että huippua ei ole vielä saavutettu. Ongelma muodostuu hyvin yksinkertainen, fyysinen kysymys: mihin tämä kaikki väki mahtuu? TTY:ltä esimerkiksi oli käytössä jo kokonaiset kolme taloa, joiden välissä sitäpaitsi kuljettiin melko ahtaita putkia pitkin – niitä joissa jo legendaksi muodostuneen kehotuskyltin mukaan ei saa pysähtyä.

Isompia tiloja saa tietenkin rahalla, tosin sekään ei ole täysin triviaalia, esimerkiksi viime vuoden Finncon/Animeconissa hivenen kauhunsekaisin tuntein spekuloitiin, mitä tapahtuisi jos sattuisi satamaan ja koko Sorsapuistoon levittäytynyt väki haluaisi yhtä aikaa sisälle – ja käytössä oli sentään koko Tampere-talo.  Rahassa on myös se huono puoli, että sitä voidaan joutua hankkimaan myymällä pääsylippuja (Finncon ja sen myötä Animeconhan on perinteisesti ollut ilmainen) ja lipuista saatava rahahan on sellaista, että se pitää olla jostakin saatavilla etukäteen, ennen kuin sen saa pääsylipuista takaisin. Kaiken lisäksi kaikenlainen julkisen rahan kerjääminen on helpompaa, mikäli tapahtuma on kaikille avoin. Ylipäätäänkin talousasioita joudutaan joka tapauksessa pohtimaan runsaasti, ettei vain kävisi kuten eräälle metallimusiikin tapahtumalle tänä samaisena viikonloppuna…

Figuuri- ja muiden lautapelin pelaajat saivat siirrellä ukkeleitaan ja nappuloitaan ilman suurempaa tungosta. Toivottavasti sillekin puolelle kuitenkin muutamia uusia harrastajia löytyi tästäkin tapahtumasta.

Figuuri- ja muiden lautapelin pelaajat saivat siirrellä ukkeleita ja nappuloitaan ilman suurempaa tungosta. Toivottavasti sillekin puolelle kuitenkin muutamia uusia harrastajia löytyi tästäkin tapahtumasta.

Olennainen kysymys on toki sekin, miten kauan scifi- ja fantasiaharrastajat Finnconissa ja roolipelaajat Traconissa näkevät yhteiselon mielekkäästi. Karvaisten, kaljamahaisten kirja- ja pelinörttien tapahtumat ovat perinteisesti olleet paitsi usein maksuttomia, myös pienimuotoisia, vapaatunnelmaisia ja fyysiseltä ilmapiiriltään väljiä – jos useita satoja enimmäkseen aikuisia kokoontuu, tapahtuu paljon vähemmän negatiivisella tavalla käsittämättömiä asioita ja tarvitaan paljon vähemmän järjestyksenvalvontaa kuin jos väki on alaikäistä ja määrä nelinumeroinen. Helsingin Paasitornin Finnconissa 2006 tapahtui jotakin siihen asti käsittämätöntä – Finnconiin piti keskellä päivää jonottaa sisään (tämä taisi olla viimeinen kerta kuin mihinkään cosplay-näytökseen pääsi ilman lippuja).

Vielä 2000-luvun alussa animeharrastajat olivat parikymppisiä korkeakouluopiskelijoita, jotka tahtoivat katsoa japanilaista piirrettyä, jossa angstiset lapset taistelivat jättiläisroboteilla demonisia hirviöitä vastaan, jos vain koulunkäynniltään kerkesivät. Tämä kuulosti tietysti scifistien mielestä typerältä, mutta ei ihan niin typerältä kuin alkuperäinen Star Trek, joten animekerholaiset otettiin epämääräisiin hörhötapahtumiin mukaan jo ihan synergiaedun nimissä. Nyt kun pääpainona tuntuvat olevan värikkäästi pukeutuneet teinitytöt, joiden mielestä ihkuin ikinä on poika, joka halii teddykarhua lavalla (vaihtoehtoisesti: pojat pussaavat), tätä sopii miettiä uudelleen.

Karnevaalitunnelmaa ja iloista väriähän pukuilijat tuovat ja ovat sitäpaitsi enimmäkseen hyvätapaista ja asiallisesti käyttäytyvää väkiä, aiheuttaen järjestyshäiriöitä lähinnä innostumalla liikaa väärässä paikassa väärällä tavalla. Tuskin koskaan on nähty mustiin pukeutuneita spefihenkilöitä tanssimassa Carameldansenia pienen kannettavan magnetofoonin ympärillä. En osaa sanoa onko se sen arvoista, että he myös vievät kaikki tilat, mahdollisesti kaikki pääsyliput ja kaiken huomion tapahtumapaikan lehdistössä – huomaahan sen kun itsekin liikkuu tapahtumissa videokameran kanssa – roolipelaajien erilaisia miekkailuesityksiä lukuunottamatta nimenomaan cosplay ja muu animehenkinen hassuttelu on se audiovisuaalisesti ajatellen näyttävä puoli.

Scificonit ovat yleensä olleet “by fandom, for fandom”, animeconit enemmän vapaaehtoista nuorisotyötä. Siinä mielessä Traconissa työvoiman riehuminen on mielekästä, sillä ohjelmassa harvoin on mitään, jonka menettäminen on tuntuu loputtoman ikävältä – ja onhan kuvaustehtävissä päässyt näkemään yhtä sun toista hupaisaakin, jonka todistaminen ilman henkilökuntakorttia olisi mainituista tungossyistä mahdotonta.

En ole täysin vakuuttunut tämän päähineen käytännöllisyydestä.

En ole täysin vakuuttunut tämän päähineen käytännöllisyydestä.

Ennen päättäjäisiä – en ole ennen nähnyt, että sali olisi täynnä minkään conin päättäjäisissä – kamerassa ei vielä filmi pyörinyt, mutta kuva johdettiin joka tapauksessa screenille, joten huvitin yleisöä pyörittelemällä kuvaa ympäri penkkiriviä. Uskoisin, että useimmissa tapahtumissa ei olisi mahdollista, että ihmispäiden seasta nousee keskelle etsintä kaksi parikymmentäsenttistä nukkea, jotka välittömästi ryhtyvät tappelemaan, kunnes takaa nousee pakollinen “free hugs”-kyltti ja instant-nukketeatterin hahmot tekevät sovinnon.

Ihan mukava kokemushan tämä oli, jos yleisö olikin enimmäkseen vähän eri sukupolvea, tapaahan näillä retkillä sentään muita henkilökunnan edustajia. Sitäpaitsi, jos voi osaltaan vaikuttaa siihen, että nuoriso lukee sarjakuvia, pukeutuu hassusti ja pelaa pleikkarilla japanilaisia pelejä – sen sijaan, että sotkeutuisi esimerkiksi urheiluun, juopotteluun, uskonnollisiin herätysliikkeisiin tai mihinkään Electronic Artsin vuosittaiseen rosteripäivitykseen – kutsuun on vastattava.

Paneelien ja muun vakavan ohjelman ystävänä ja satunnaisena animenkatsojana (mangaa en erillisenä genrenä suostu edes tunnustamaan, luen kyllä sarjakuvia sujuvasti molempiin suuntiin) toivoisi kuitenkin, että myös animeväki sankoin joukon tulisi seuraamaan niitä ja ennen kaikkea muodostaisi oman, asiantuntevan paneeliperinteensä. Con ei mielestäni koostu pelkästään cosplay-kisasta, cosplay-konsolitaistelusta, cosplay-napakympistä, cosplay-vihkiäisistä, cosplay-polttopallosta ja yleisestä cosplay-osastosta. (villi huhu kertoo, että parin noin 14-vuotiaan pojan meno jossakin syrjemmällä alkoi lähennellä jo cosplay-hääyötä)

Manga- ja animebasaari ilmeisesti teki hyvää tiliä, kuten aina, spefikirjallisuuden myynti oli heikompaa. Itse jouduin jo puoliväkisin neuvottelemaan itseni kanssa, etten vain sortuisi ostamaan muovista Yotsuba-figuuria. Onneksi onneksi joku sentään osti viimeisen kappaleen juuri kun pohdin asiaa. Jos kyseessä olisi ollut pakkauksen takakannessa esitelty vesipistoolin kanssa poseeraava malli, koriste-esineen menetys olisi voinut oikeasti harmittaa…

Hirviöprinsessa Prinsessa voitti Jonsered-sarjan.

Hirviöprinsessa Prinsessa voitti Jonsered-sarjan.

Ohimennen mainittavaa:

  • Pyydän anteeksi kaikilta onnettomilta kävijöiltä, jotka olettivat, että vihreästä paidastani johtuen tietäisin jostain jotain.
  • Suomicosplay kunniaan! Nuuskamuikkusen ohella yleisössä nähtiin Kyösti Pöysti.
  • Pyramid Head ja Alien eivät ole kovin vaikuttavia hirviöitä, jos molempia näkökyvyn puutteellisuuden vuoksi joudutaan taluttamaan eteenpäin.
  • Kyllä, asenarikkaan tuotiin ihan oikea moottorisaha. Laippa oli tosin vaihdettu huomattavasti aitoa sarjakuvallisemman näköiseen versioon.
  • En muistanut ennen loppusaunalle pääsyä, että ihminen voi oikeasti lähes tulkoon sammua puolesta litrasta keskiolutta, kunhan väsymystä on tarpeeksi. Saunaan en sitten päätynyt lopulta lainkaan.
  • Staff-huoneessa ei ollut kauheaa kaaosta, kun kaikki tavarat olivat toisaalla.
  • Staff-huoneessa oli pizzaa!
  • Miten kukaan selviää kokonaisen con-päivän umpikengissä? Jos johonkin hankintaani olen tyytyväinen, nuo Eccon sandaalit ovat sellainen.

Kuvat Jani Heikkisen ja (studiokangasta vasten otetut) Miika Ojamon, itse en heilunut minkään sortin still-kameran kanssa. Runsaasti lisää kuvamateriaalia löytyy tästä Aniki-foorumin ketjusta. Ylimmässä kuvassa keskellä oleva raitapaitainen hahmo on tietysti Ness Earthboundista, ei suinkaan Super Smash Bros Brawlista. Joudun passivisaggressiivisen nerdragen valtaan! Nämä ihmiset tuntevat hahmot aivan Vääristä Yhteyksistä! Ennen kaikkea puolet hahmoista ei ole peräisin jommasta kummasta Kingdom Heartsista!

(edit 20.07.2010: yksi kuva vaihdettu yleisön pyynnöstä)